Minun historiani Kivi-juhlilla

Nyt alkaa olla käsillä se hetki, kun kaivetaan viime kesäiset plarit, käsikirjoitukset laatikoista ulos. (Tai no, toivottavasti ainakin veljekset ovat niitä jo hyvän aikaa kerranneet!) Koska näytelmä on jotakuinkin sama kuin viime kesänä, ei harjoituksia ole ennen esityksiä kovinkaan monta. Ensimmäiset ovat tämän kuun puolivälissä. Ennen harjoituskauden alkamista ajattelin kertoa teille oman historiani Kivi-juhlilla. Otan mielelläni vastaan muidenkin kertomuksia ja kokemuksia Kivi-juhlilla olosta ja julkaisen niitä (luvallanne) tässä blogissa! Minuun voi olla yhteydessä sähköpostitse: susanna.gillberg(a)kolumbus.fi.

Tätä plaria ei luultavasti osaa lukea kukaan muu kuin merkinnät tehnyt kuiskaaja... Välillä siinä on itselläkin tekemistä.

Ensimmäistä kertaa tulin Kivi-juhlille (muuten kuin katsojana) kesällä 2006, jolloin oli menossa viimeistä kesää Katriina Honkasen ohjaama Seitsemän koiraveljestä. Olin tuolloin mukana joissakin joukkokohtauksissa. Ja siinä kävi niin kuin monet "varoittelivat": kun kerran tulee Taaborille, ei sieltä enää pääse pois. :) Seuraavana keväänä aloitettiin Kai Lehtisen Nummisuutareiden harjoitukset, ja jollain tavalla päädyin siihen kuiskaajaksi harjoituksiin (ja esityksessä hääväeksi). Olinkin mukana ensimmäisistä harjoituksista viimeiseen esitykseen asti, eli pääsin näkemään sen kaiken työn, mitä esityksiä varten piti tehdä. Saman vuoden elokuussa esitettiin viimeistä kesää Timo Bergholmin ohjaama Kullervo, mikä on jäänyt erityisesti mieleen. (Oli hirvittävän kylmä ja meillä Ajattarilla ei ollut mitkään lämpimät puvut...) Esitykset olivat pääsääntöisesti iltanäytöksiä, joten loppua kohden oli myös hyvin pimeää. Ehkä siksi koko näytelmä onkin jäänyt mieleen jotenkin taianomaisena juttuna. Olen iloinen, että ehdin olla tässä mukana edes yhtenä kesänä!

Nummisuutareita esitettiin kolme kesää, eli 2007-2009, ja olin koko produktion ajan kuiskaajana. Kesällä 2008 oli vuorossa Antti Sevannon ohjaama Lea, johon päädyin siihenkin mukaan pieneen osaan. Kesällä 2010 esitettiin Hannu Huuskan Selman juonet, missä olin niin ikään pienessä sivuroolissa. Nämä kaksi näytelmää jäivät minulle Nummisuutareita etäisemmäksi ehkä juuri siksi, että en ollut ollut alusta asti yhtä tiiviisti mukana (verrattuna kuiskaajana oloon). Toisaalta oli hauska olla välillä enemmän sivustakatsoja! Viime kesänä aloitettiin sitten nämä Seitsemän veljeksen harjoitukset. Tarkoitukseni oli olla jälleen jossain joukkokohtauksessa, mutta jotenkin minut ylipuhuttiin taas ja huomasin olevani jälleen kuiskaajana! Nyt ajateltuna olen siitä iloinen, sillä hommaan oli helppo hypätä senkin takia, että ohjaaja Kai Lehtinen on jälleen "remmissä mukana". Kaitsu on mahtava ohjaaja ja yhteishenki on harjoituksissa poikkeuksetta loistava.

Tämä on siis - jos laskin oikein - seitsemäs kesäni Kivi-juhlilla. Lisäksi päädyin johtokunnan varajäseneksi vuonna 2010. Nimenomaan päädyin, sillä tämä Kivi-juhlilla oleminen on siitä mielenkiintoista, että tällaisia asioita (kuten myös aikoinaan kuiskaajaksi päätyminen) vain tapahtuu kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. :D Mutta Kivi-juhlien tarkoituksena kun on tehdä Aleksis Kiven tuotantoa, elämää ja aikakautta tunnetuksi, niin mielellänihän minä toimin tämän asian puolesta! Tämä on ehkä paras harrastus, mitä voi olla. Pakko vielä lopuksi mainita, että Kivi-juhlilla toimii ihan mahtavia ihmisiä kaikissa tehtävissä! Oman kokemukseni mukaan kaikki otetaan lämpimästi vastaan ja uudet ihmiset ovat aina tervetulleita - tulivat he sitten esiintymään, talkoisiin tai ihan minne tahansa. Kaikkia tarvitaan yhtä paljon!

- Susanna Gillberg